"Joulurauhaa sinnekin vaan" kähisi Hatakka ja sen suupieli nyki. Se oli hermostunut keikasta. Päivystäjä oli juuri heittänyt meille paskasiivun: pariskunta oli Jouluaaton kunniaksi ottanut yhteen aivan niin kuin viisisataa vitun kertaa aiemminkin. Tällä kertaa isäntä oli kuitenkin halunnut viimeisen sanan, tempaissut haulikon kaapista ja painunut omakotitalon makuuhuoneeseen. "Saatana, antaa sitten olla kaikki" se oli pärskinyt mennessään. Laukaus. Ja nyt akka ei uskaltanut mennä katsomaan vaan huusi eteisessä puhelimeen vuosien viinanjuonnin kirkastamalla falsetilla poliisia paikalle.
"Sehän on voinu vetää ekan seinille ja istuu nyt siellä sängyllä arpomassa kenet sit lopulta ampuis" sanoin ja Hatakan suupieli nyki entistä karmeammin, "Niin" se totesi. "Eikä varsinaisesti huvittais lisätä niitä vaihtoehtoja" jatkoin. "Niin" se sai taas sanottua. Ajateltiin molemmat samaa asiaa: me oltiin ainoa partio, kakskuustoista oli saanut hetkeä aiemmin virka-apukeikan maakuntaan. No, ambulanssi oli sentään tilattu. Perillä Hatakka jätti Vectran kerrankin viisaasti kadun varteen eikä ajanut pihatielle. Harpoin takaluukulle repimään raskasta liiviä päälle. "Maailmassa on satoja suojaliivien tekijöitä ja sitten joku saatanan Tekniikkakeskus suunnittelee tämmösen perkeleen essun" kiroilin ja sovittelin ylleni äitiysmekkoa muistuttavaa kyhäelmää. Kypärä taas oli tietenkin jonkun vesipään säädöillä ja heilui päässäni kuin valtava hedelmävati. Paiskasin sen takaisin konttiin, "Olkoon". Lähdimme talolle.
Akka tärisi tuulikaapissa virttynyt punainen kylpytakki yllään ja sen silmät seisoi kuin pakkasjäniksellä. Käsiään se vuoronperään aukoi ja puristeli nyrkkiin kuin tarttuakseen johonkin joka vie sen helvettiin siitä hetkestä, siitä tilanteesta. Se oli shokissa. "Missä miehes nyt on?" tiukkasin. Se viittoi avoimelle makuuhuoneen ovelle ja ynisi jotain mistä ei saanut selvää. Katsoin Hatakkaa, "Pakkohan sinne on nyt mennä jos se makaa vaikka raanassa". Hatakka tuuppasi sopertavan akan ulkorappusille, nyökkäsi ja suupieli nyki edelleen niin että luulin posken repeävän. Jotenkin olin kuitenkin onnellinen ettei sieltä tullut taas se vitun "niin". Otin Glockin kotelosta ja lähdin makuuhuonetta kohti. Sovitellessamme itseämme asemiin oven lähelle tulin vilkaisseeksi makuuhuoneen kynnykselle ja siinä se oli. Silmä. Kuopastaan irtiammuttu ihmisen silmä. Samassa tiesimme molemmat mikä näky makuuhuoneessa odottaa.
keskiviikko 3. tammikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
"Akka tärisi tuulikaapissa virttynyt punainen kylpytakki yllään ja sen silmät seisoi kuin pakkasjäniksellä."
Näitä kuvauksia voi todella lukea taiteena. Kirkkaasti menee pahuuden läpi.
kriitikko
Mielenkiintoinen blogi, ihan kuullostaa todenmukaiselta ja mielenkiintoisesti kirjoitetulta tarinalta.
Itselle ei ole itsaria tullut vastaan Maanantain jälkeen, mutta katsoo mitä partiossa tänäiltana tapahtuu.
virkaveli
Hyvin kerrottua tarinaa kyllä.
Järkyttävää hommaa. Heikompihermonen luovuttais suosiolla. Nuo itsemurhat on kamalia. Hyvä ystävä päätti päivänsä oman käden kautta. Kaveri oli vetänyt ensin pillereitä pohjalle ja sitten auto käymään talliin. Hirveä näky. Tyhjensin koko aamiaisen pihalle. En tiedä onko helpompaa jos itsemurhaan on joku syy tiedossa tai ei. Kaveri oli 21v eli 3v nuorempi. Eikä kukaan tiedä mikä oli edes vialla. Jos olisi joku syy tiedossa voisi ehkä koettaa selvittää asiaa itselleen sitä kautta.
Taitaa olla tämän blogin pitäminen enempi henkireikä kirjoittajalle. Hyvä niin jos se auttaa jaksamaan. Naapurissa asuu eräs poliisi. Alkoholisoitunut vahvasti. Eronnut alkoholismin takia vaimostaan. Töissä jatkaa vielä. Saa nähdä kuinka kauan. Olen joutunut muutaman kerran asioimaan poliisin kanssa ja ainut kerta josta on jäänyt paha mieli toiminnasta oli kun kävivät silloin itsemurhapaikalla. Käyttäytyivät kuin olisivat omistaneet koko paikan ja niin kuin muita ei olisi ahdistanut. Kaverin vanhemmat aivan tolaltaan ja melkein heitettiin maijaan sisälle kuulusteltavaksi. Käsittämättömän kovakouraisia järkyttyneitä omaisia kohtaan.
No mulkkuja on joka lähtöön ja joka ammatissa. Ite katsastusmies. Todella harvassa on positiivinen palaute. Monta kertaa jaksaa ketuttaa kun joku virkaveli pilaa mainetta kettuilemalla asiakkaalle.
Jaksamista kirjoittajalle. :)
Huonosti kirjoitettu kuvitteellinen tarina.
Lähetä kommentti