Mirka

Nainen oli nähnyt parhaat vuotensa eikä paksu meikki peittänyt ajon jälkiä juuri yhtään. Sen kasvoissa paisuvaa sinelmää ei olisi kyllä peittänyt edes Ferrexillä sutimalla, poskipää muurasi hyvää kyytiä silmää umpeen. Ripsiväri valui kyynelten mukana poskille sen nyyhkiessä Laitalalle asiaansa. Katselin syrjäsilmällä omakotitalon ikkunoita ja vatsanpohjassa oli ikävä tunne. Tunne oli samanlainen kuin ennen ottelua tai vyökoetta ja se helpottaisi vasta kun toiminta alkaisi. Siirtelin painoa jalalta toiselle ja teki mieli sanoa ämmälle että antais olla jo. Me hoidetaan. Mutta Laitala se vaan kuunteli. Ikävä tunne johtui myös Laitalasta, en luottanut siihen. Se oli iso jätkä, joku saatanan keihäänheittäjä, mutta tilanteissa jotenkin flegu ja hidas. Aina väärässä paikassa. Semmonen vitun taivastelija.

Eteisen ikkunassa heilahti verho. Sisällä oli ämmän perusalkoholisoitunut ex-mies Veke. Sillä oli ollut lapset tapaamisessa päivän ja kun akkansa oli tullut niitä hakemaan niin se oli kännissä vetänyt nyrkillä ämmää tauluun ja repinyt toisen lapsista kanssaan takaisin sisään. Akka oli päässyt 4-vuotiaan kanssa pakoon mutta tyttö jäi sinne. Kuusivuotias Mirka. Veke oli kännissä arvaamaton kusipää, olin käynyt talossa kerran kotikeikalla kun se vielä asioi akkansa kanssa samalla jääkaapilla. Painia sen kanssa piti silloinkin, yritti lyödä Ketolaa paistinpannulla. Nuorempana se oli jonkin verran nyrkkeillyt ja aina kännissä luuli olevansa joku Mike Tyson inkarnaatio. Vitun pelle.

Saimme avaimet, kapusimme kuistin rappuset joilla oli tamppaantuneena juuri satanutta lunta ja siellä täällä veripisaroita. Ikkunasta näin Veken seisovan kapeassa eteisessä tyttö vierellään. Menimme sisään ilman sen kummempia seremonioita, johan se oli ikkunasta meitä kytännyt. "No niin Mirka, tulehan tänne niin lähdet äidin kanssa" sanoin tytölle joka katseli minua varovasti vaaleiden hiustensa alta. Tyttö ehti hädin tuskin liikahtaa kun Veke tarttui kourallaan sen hiuksista ja repäisi ylöspäin: "Sinä et saatana mee mihinkään! Kytät ja se huora lähtevät nyt vittuun täältä!". Tytön silmistä pusertui vesi ja se yritti nousta vaistomaisesti varpailleen ettei kipu olisi niin kova. Tyrskivä itku pyrki sen kurkusta ulos. Katsoin tyttöä ja muistin saman epäuskon ja pelon jota lapsena tunsin kun herkästi suuttuva isäni riepotti minua hiuksista tehtyäni jotain pahaa. Purin hampaitani yhteen niin että leukaperiin sattui.

"Päästä tyttö irti" sain kähistyä ja otin askeleen heitä kohti. Nyrkkisankari heräsi heti henkiin ja Veke irrotti otteensa tytöstä mallaillen käsillään otteluasentoa silmissään harittava humalaisen hullu katse. Potkaisin etupotkun sen vatsaan. Etujalan mae-geriksi kohtalainen, sen verran sain siihen voimaa että kusipää heilahti pari metriä taaksepäin kompuroimaan tukea olohuoneen ovipuista. Tarrasin tytön toppatakista kiinni ja tuuppasin hänet selkäni taakse toivoen että Laitalan unelo olisi kerrankin hereillä ja ottaisi vastaan. Veke oli densoksi yllättävän nopeasti pystyssä ja ensimmäinen lyönti tuli heti. Rystyset survoivat korvalehteäni kun nyrkki sujahti hieman pääni ohi. Menin kohti, sain otteen sen käsivarresta, toisen käden kaulan ympäri, potkaisin jalan suoraksi ja heitin. Lähes ipponin arvoinen tai-otoshi. Mätkähdimme eteisen lattialle Laitalan äimistellessä taustalla. Älysi sentään pysyä pois tieltä.

Maassa Veke yritti vielä kampeutua otteesta mutta pidin kuristusotteen kiinni. Sen suusta valui haalarini hihalle kupliva sylkivaahto, sätkiminen ja potkiminen väheni yhtäaikaa hapen kanssa. "Kädet selän taakse" käskin ja löysäsin otetta. Veke haukkoi ilmaa ja yökkäili. Nostin katsettani hiukan ja huomasin Mirkan seisovan yhä ulko-ovella meitä tuijottaen. "Menehän nyt äitis luo" Laitala sanoi sille ja kaiveli raudat kotelosta. Nostimme yskivän paskiaisen jaloilleen. "Saat saatana turpaan vielä" se yritti jotain epätoivoista mutta paras terä oli pois. "Älä jaksa jauhaa, johan tuota yritit" Laitala totesi sille verkkaiseen tyyliinsä ja työnsi sen Transporterin sikaosastoon. Istuin autoon ja väsytti. Pyyhkijät tekivät aukkoa lasiin josta katsoin jalkakäytävällä lumisateessa seisovaa äitiä lapsineen. Pieni vaaleahiuksinen tyttö, käsi tiukasti äitinsä kädessä, tuijotti minua suoraan silmiin. Katse oli syyttävä. Käänsin pääni pois.