On tullut aika kiittää kaikkia lukijoita tähänastisesta. Siis vilpittömästi. Nyt blogi nostetaan toistaiseksi varaston hyllylle pölyttymään useammastakin syystä, joista yksi on saamani ehdotus laitella näitä tarinoita paperille. Katsotaan mitä siitä tulee...vai tuleeko mitään.
Lopuksi kiteytettynä millaista poliisin työ sitten oikeasti on; vihreänä ja innokkaana konstuna istuskelin maijan etupenkillä yövuoron viimeisiä tunteina ja katselin nousevaa aamuaurinkoa. Jotenkin näky vei mennessään ja totesin viereisellä penkillä nuokkuvalle oppi-isälleni: "Tää on loppujen lopuksi aika kivaa duunia". Kaveri kääntyi minuun päin tympääntynyt ilme kasvoillaan ja totesi yli 30 vuoden poliisikokemuksella ykskantaan: "Joo, hauskaa on kuin raastinraudalla runkkaaminen".
Niin että se siitä.
torstai 26. huhtikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
24 kommenttia:
Peukku
Kiitos huipuista lukukokemuksista.
Toivon totisesti, ettet lopeta kirjoittamista. Ehkä joskus saan lukea niitä kirjasta? Olisiko koodisana vaikka Paha poliisi ja...
Ei muuta kuin onnea ja menestystä sekä poliisin, että kirjailijan hommiin. :)
Kiitos sulle tähänastisesta. Hyvin kirjoitat, joten toivotan paljon onnea tekstien työstämiseen! Fanit jäävät odottelemaan "Pahan poliisin päiväkirjoja"..
En itse ole paha poika, eikä minulla ole tarvetta asioida poliisien kanssa kuin hyvissä merkeissä. Silti ihmetyttää joidenkin poliisien tarve päteä, äijäillä ja pönkittää itsetuntoaan.
Jos ala ei kelpaa, niin eipä sinua tai ketään muutakaan kukaan pakota alalla pysymään.
Omalla alallani kuulen kyynisten konkareiden avautumista siitä, kuinka tämä ei ole selväjärkisten työtä. No helvetti. Jos on järki päässä tallessa, niin tarviiko alalle tulla tai alalla pysyä? Itse osaan suhtautua oikein, eikä ole mitään valittamista.
Toivottavasti sellaista paperiversiota saisi joskus lukea.. Pistätkö pliis ees nimestä vinkkiä, sitten kun se ilmestyy. Ei siis, jos se ilmestyy! :)
Heihei..
Ihmettelinkin jo aiemmin, miksi tollasta tekstiä täällä ilmaiseksi jakelet, kun edellytykset on vaikka mihin. Rock on \,,/
Hei! Ota vaikka vuorotteluvapaata tai vastaavaa ja kirjoita kirja. Ekan kirjan jälkeen voitkin jäädä kokopäiväisesti tekemään tarinoita väkivallan ammattilaisen maailmasta. Tuntuu että susta kuullaan vielä!
Kirjoja on helppo kirjoittaa, mutta vaikea julkaista. Blogia on helppo kirjoittaa ja helppo julkaista.
Jaa. Olen eri mieltä. Ehdotus laitella asioita paperille tuli nimenomaan julkaisijalta. Mutta kyllä minulle itse kirjoittaminenkin työstä käy, sekä blogin että muun. Eli ei tässä luonnonlahjakkuuksia olla.
Mie varmaan toivoisin, että laittaisit asioita paperille sen toisen puolen vuoksi. Ei sen, minkä luemme lehdistä- vaan sen, mistä olemme pienen raapaisun täälläkin saaneet.
Mitä se on, mille se tuntuu? MIkä on raadollista, mikä sairaassa yhteikunnassa saa vielä voimaan pahoin. Laki on laki, sitä pitää kunnioittaa ja sen pitää olla kaikille sama.
Sitten on sana inhimillisyys.
Sitten on sana epäoikeudenmukaisuus.
Minua kosketti enemmän kuin mikään pitkiin aikoihin, niin se 'Juhannusaatto'.
Jotenkin siinä oli ihmiselon ihanuus ja kurjuus.
Nähtynä puolelta ja sitten toiseltakin.
Käytä lahjojasi, älä jätä niitä pimentoon.
Anna pala realismiä. Teet karua duunia.
Blogin löysin vasta nyt, mutta sanoisinko että hienoa tekstiä ja raakaa elämää. Mielellään näitä lukisi myös tulevaisuudessakin, muodossa tai toisessa.
Niin, niin. Aikamoista nuoleskelua kuitenkin tämä palaute pelkästä viidestä tarinasta?
Eivätkös ihmiset ole lukeneet mitään, kun nämäkin jo ovat niin karua, niin raadollista, niin sairasta maailmaa, että...
Mutta jos nämä viisi tarinaa ovat hyviä? Eikö sitä saa ääneen sanoa, vai mitä tarkoitat?
Mielenkiintoisia tarinoita, helppoa luettavaa, muuta en tarvitse!
Tarinat eivät ole pelkästään niin karua, niin raadollista, niin sairasta maailmaa... ne ovat niin totta.
paha vaatturi: äh!
Pahalla poliisilla olisi varaa kirjoittaa oikeasti "pahoja" ja tuutin täydeltä, eikä sekään vielä olisi mitään kirjallisuuden kentässä. Potkua persukselle toivoisi, v*tuttaa, että lahjat nutistetaan polvillaan könyämällä.
Niin, että se menee kylläkin vähän niin, että kateelliset kehuvat itseään paremman kumoon, kun ei tuota muuten kestä; vai pelostako johtuu? Muussa tapauksessa perustettakoon vaikka kirkko Poliisin parhaaksi. Minun puolestani kuorolaulua kybällä, kiitos! ;-)
Ihmiset osaavat joskus olla niin hassun katkeria omituisistakin asioista. Mitä se nyt ketään haittaa jos joku kertoo pitävänsä pahan poliisin kirjoituksista? Se ostakoon tulevan kirjan ken tykkää, se lukekoon näitä tarinoita ken tykkää ja minä kuulun siihen joukkoon joka tykkää joten jään odottelemaan kirjan ilmestymistä kauppoihin kun täältä ei valitettavasti enää näitä tarinoita saa lukea. Aurinkoa kevääseen ja onnea pahalle poliisille kirjoitustyöhön!
Katkeria?
Harmi. Pahan poliisin kertomuksia on ollut jännittävää seurata. Kirjoitustyylisi on niin arkisen realistista ja ironista, etten voi olla pitämättä tarinoistasi. No, ehkäpä sinusta kuullaan vielä, muodossa tai toisessa.
Kiitos ja kumarrus.
No, eipä ymmärretty kommenttiani, jossa yritin sanoa, että pelkkä kiitos ja palvonta ei välttämättä kasvata kenestäkään kehittyvää kirjoittajaa,joka saa työstään yhä enemmän iloa. Reilumpi suhtautuminen kuin alentuva siirappifanitus voisi tehdä kirjoittamisenkin helpommaksi - vaikka tiedä häntä, useammat taitavat olla parantumattomia narsisteja, joita on parempi vain nuolaista menen tullen ja olla kaikesta samaa mieltä.
Ihan mahtavaa tekstiä. En yleensä lue mitään Sipilöitä tai muitakaan alan kirjoja, mutta näitä luin ahmien. Toivottavasti kuulen susta vielä!
kirjoita kirja ja ilmottele sitten blogilla mikä on nimi, niin tietää käydä ostamassa.
Sulla on hieno blogi. Meikäläinen on vasta alottelemassa.
Miksi pahoilla poliiseilla on oma bloginsa.
Lähetä kommentti