Silmä

"Joulurauhaa sinnekin vaan" kähisi Hatakka ja sen suupieli nyki. Se oli hermostunut keikasta. Päivystäjä oli juuri heittänyt meille paskasiivun: pariskunta oli Jouluaaton kunniaksi ottanut yhteen aivan niin kuin viisisataa vitun kertaa aiemminkin. Tällä kertaa isäntä oli kuitenkin halunnut viimeisen sanan, tempaissut haulikon kaapista ja painunut omakotitalon makuuhuoneeseen. "Saatana, antaa sitten olla kaikki" se oli pärskinyt mennessään. Laukaus. Ja nyt akka ei uskaltanut mennä katsomaan vaan huusi eteisessä puhelimeen vuosien viinanjuonnin kirkastamalla falsetilla poliisia paikalle.

"Sehän on voinu vetää ekan seinille ja istuu nyt siellä sängyllä arpomassa kenet sit lopulta ampuis" sanoin ja Hatakan suupieli nyki entistä karmeammin, "Niin" se totesi. "Eikä varsinaisesti huvittais lisätä niitä vaihtoehtoja" jatkoin. "Niin" se sai taas sanottua. Ajateltiin molemmat samaa asiaa: me oltiin ainoa partio, kakskuustoista oli saanut hetkeä aiemmin virka-apukeikan maakuntaan. No, ambulanssi oli sentään tilattu. Perillä Hatakka jätti Vectran kerrankin viisaasti kadun varteen eikä ajanut pihatielle. Harpoin takaluukulle repimään raskasta liiviä päälle. "Maailmassa on satoja suojaliivien tekijöitä ja sitten joku saatanan Tekniikkakeskus suunnittelee tämmösen perkeleen essun" kiroilin ja sovittelin ylleni äitiysmekkoa muistuttavaa kyhäelmää. Kypärä taas oli tietenkin jonkun vesipään säädöillä ja heilui päässäni kuin valtava hedelmävati. Paiskasin sen takaisin konttiin, "Olkoon". Lähdimme talolle.

Akka tärisi tuulikaapissa virttynyt punainen kylpytakki yllään ja sen silmät seisoi kuin pakkasjäniksellä. Käsiään se vuoronperään aukoi ja puristeli nyrkkiin kuin tarttuakseen johonkin joka vie sen helvettiin siitä hetkestä, siitä tilanteesta. Se oli shokissa. "Missä miehes nyt on?" tiukkasin. Se viittoi avoimelle makuuhuoneen ovelle ja ynisi jotain mistä ei saanut selvää. Katsoin Hatakkaa, "Pakkohan sinne on nyt mennä jos se makaa vaikka raanassa". Hatakka tuuppasi sopertavan akan ulkorappusille, nyökkäsi ja suupieli nyki edelleen niin että luulin posken repeävän. Jotenkin olin kuitenkin onnellinen ettei sieltä tullut taas se vitun "niin". Otin Glockin kotelosta ja lähdin makuuhuonetta kohti. Sovitellessamme itseämme asemiin oven lähelle tulin vilkaisseeksi makuuhuoneen kynnykselle ja siinä se oli. Silmä. Kuopastaan irtiammuttu ihmisen silmä. Samassa tiesimme molemmat mikä näky makuuhuoneessa odottaa.